Edellinen

TEAM JP-AUTOTUNING KEMORAN 24h KISASSA

Osallistuimme 17.-18.7.2010 järjestettyyn Kemora 24h kilpailuun nyt ensimmäistä kertaa. Aiemmin ei ollut tilaisuutta, aikaa, kuljettajia, intoa tai oikein mitään tarvittavaa kyseiseen kisaan. Kahteen vuoteen koko kilpailua ei edes järjestetty joten kun nyt se taas järjestyi päätimme osallistua. Ennen kilpailua käytimme satoja tunteja tekniikan tarkistuksiin ja kulutusosien vaihtoon jo ennen kuin niissä oli mitään vikaa. Vaihdoimme myös harvemman perän jotta se kestäisi paremmin jne. Kaiken piti siis olla kunnossa ennen kisaa.

Perjantai

Tarkoituksemme oli lähteä klo 12 mutta kävi toisin. Autossa oli vielä niin paljon tekemistä että saimme auton valmiiksi vasta 14.00 Kun saavuimme viimein radalle oli ajoaikaa enää tunti jäljellä. Päätimme ajaa vain Hankookeilla ja vain 3krs mieheen. Paikalle ei tosin edes ehtinyt BRT;n Sauli, Toni eikä myöskään Tuomas. Jo heti ensimetreiltä kävi ilmi että autoon tehdyt alustamuutokset olivat osuneet suoraan nappiin! Auto oli hämmentävän hyvä ajaa, entinen perän luistelu oli kadonnut kokonaan ja auto oli jälleen parin vuoden takaisen ajettavuuden veroisessa kunnossa. Harharetket säädöissä tuntuivat olevan ohi. Tosin mitään käsitystä siitä miten auto toimii Toyon renkailla ei ollut.

Lauantai

Aika-ajo

Sauli, Toni, Antti ja Tuomas

Aamulla kävimme läpi taas koko auton kuten tapana on ollut koko endurance uramme ajan. Tarkistimme tuplana ja triplana kaiken mahdollisen. Sitten sovimme kuljettaja järjestyksen ja päätin että aika-ajot hoitaa Viime Tipan Markku Hannula. Aika-ajon käynnistyttyä jäimme luonnollisesti ruuhkaan ja Markku ei päässyt ajamaan kunnollista kierrosta. Kuitenkin kävi ilmi että rengas toimii loistavasti automme säätöjen kanssa, ja ajoimmekin toiseksi nopeimma ajan! Auto pois radalta ja rengaspaineiden yms. tarkistuksien jälkeen päästimme Markun yrittämään vielä kerran. Kävi kuitenkin niin että satuimme suoraan XOn taakse jossa oli joku noviisikuljettaja harjoittelemassa. Markku ei saanut vapaata kierrosta aikaiseksi joten otimme auton pois radalta, olihan tuo kakkosruutukin aivan loistava paikka lähteä kilpailuun!

Saloonien kaksi nopeinta aika-ajossa, väliin kiilasi aika-ajossa yksi Racing luokan autokin josta syystä emme ole XOn vierellä vaan takana

Kilpailun ensimmäinen kahdeksan tuntia

Kilpailun alkaessa lähtee XO ajamaan karkuun. Olimme päättäneet taktiikaksemme ajaa tiettyä nopeutta riippumatta siitä mitä muut tekevät. Muutaman alun repäisyn jälkeen asetuimme ajamaan omaa nopeuttamme. Kävikin ilmi että kun XO sai muutaman sekunnin kaulan hekin asettuivat ajamaan samaa nopeutta hieman edellemme. Eroa oli arviolta 5-10s. Kun tulimme tankkaukseen Safetyn takia tuli myös XO tankkaukseen seuraavalta kierrokselta. Jonkin ongelman takia XO kuitenkin jäi pilttuuseen vielä n. 10-15s pidemmäksi ajaksi. Tästä onkin helppoa laskea että kävi kuin formuloissa, siirryimme tankkauksessa edelle. Tästä eteenpäin kisa jatkuikin sitten tasaisesti. Ajoimme omaa suunnitelmaamme noudattaen n. 3-4s hitaampia kierroksia kuin mihin olisimme pystyneet. Jokusen kerran kuljettajat innostuivat repäisemään vähän kovemman ajan jolloin varikko puuttui välittömästi radion välityksellä tilanteeseen ja käskytti ajat takaisin suunniteltuun. Vaihdoimme muutamia kertoja renkaita aina sinne missä ne olivat kuluneimpia. Lisäsimme öljyä kerran 7h kohdalla ja havaitsimme ettei öljyä mene kun kierrokset ovat koko ajan 500-1500 alle normaalisti käytetyn ajoalueen. Hämmästyimme suuresti kuinka vähän auto kulutti bensaa kun ajoimme 24h taktiikalla = pienillä kierroksilla ja isoilla vaihteilla. Rengas piti niin hyvin että vaikka suorilla jopa jäimme monistakin, saimme kurveissa helposti kiinni ja jarrutuksissa ohi. XO harrasti autourheilua vaikeimman kautta ja vietti aikaa paljon varikolla. Nämä yhdessä sen kanssa että safety carit sattuivat aivan käsittämättömällä prosentilla meille olimme hiljalleen keränneet jo yli viiden kierroksen kaulan iltaan mennessä. Hämmentävä tuurikin joka jo oli jättänyt meidät pitkäksi aikaa, aloitti uudelleen ystävyyden kanssamme. Rengasrikko tuli juuri kun autoon sopi täysi jerry bensaa. Kaikki onnistui helposti.

Renkaan vaihto toisen kerran, samalla katsotaan öljyt.

Öljyä koneeseen

Kilpailun keskimmäinen kahdeksan tuntia

Iltaa kohti tilanne näytti hetken jo uhkaavalta. ITM ajoi koko ajan hyviä aikoja ja oli jo ohittanut XOn. Kun tarkkailimme heidän kierrosaikojaan ja tankkausrytmiään havaitsimme että olemme suurissa ongelmissa jos emme saa rakoa entistäkin isommaksi. Oli ennakoitavissa että ITM tankkaa useita kertoja vähemmän kuin me, jolloin hyvän tuntuinen kaula jonka olimme onnistuneet saamaan hupenisi loppua kohden. Emme kuitenkaan lähteneet repimään vaan odottelimme kuinka tilanne kehittyy. Jarrupalat olivat ennakkoon suuri kysymysmerkki ja pelkäsimme että joudumme vaihtamaan jarrupalat kesken kisan. Olinkin valmistautunut kotona tähän ja samalla kun ajoin sisäänajot paloihin harjoittelin palojen vaihtoa. Sitten tilanne muuttuikin kun ITMllä alkoi bensapumppuongelmat. Eroa alkoi tulla heidän ongelmien lisääntyessä. Samoin Maximum Ätäk roikkui pelottavan lähellä viiden kierroksen päässä kunnes heilläkin alkoi ongelmat. XO tippui yhä vain vetoakselimurheiden takia. Jaoimme ajovuorot puoliltaöin niin että lähdin itse nukkumaan kolmen muun kuljettajan kanssa ja neljä muuta jäi hoitamaan tiimin kunniaa. Yö olikin ollut mielenkiintoinen. Meillä ei ole kuin kuusi jerryä joten kun kisassa tarvittiin paljon bensaa otimme mukaan Siilinjärveläiseltä ralliautoilijalta saamani Carless kisabensa-astiat joihin tankkasimme bensaa Viitasaaren ABCltä. Ohjaajakokouksessa joku kysyi saako bensaa siirtää astioista jerryihin ja tähän antoi tuomaristo luvan, olimme siis selvillä vesillä. Joitakin nämä Carless astiat (joita oli muuten ainakin kahdella muullakin tiimillä) oli alkanut surettamaan niin paljon että olivat käyneet tuomaristolle valittamassa niistä ottamiensa kuvien kera. Katsastuspäällikkö olikin käynyt kieltämässä meitä kyseisten astioiden käyttämisestä jatkossa.. No, aivan sama vaikkei tuo mihinkään sääntöön todellakaan perustu. Lisäksi joku oli itkenyt tuomaristolle tankkauksessa vietetystä ajasta (jonka voi katsoa mut-palvelusta kuka vain) ja meitä olikin kellotettu yöllä. Saa kellottaa, sekuntiakaan emme tarvinneet huijata koska kaulaa oli puoliltaöin seitsemisen kierrosta! Onneksi nukuin, sillä yöllä oli ollut todella jännää. XO oli aloittanut massiivisen hyökkäyksen (maksimaalisen atakin) ja oli pahimmillaan ottanut meitä kiinni 5-8s/krs.. Tätä oli jatkunut neljä tuntia jolloin seitsemän kierroksen kaula olikin kutistunut kolmeen kierrokseen!!!!! Tiimimme oli kuitenkin ollut kylmäpäinen ja oli tuimasti katsonut tietokoneen näyttöä ja jatkanut sovitulla +3-4s parhaan ajan päälle linjalla ja odottanut mitä tapahtuu. Ja tapahtuihan sitä, XOlla ei vetoakseli pysynyt kyydissä mukana ja korjaamisessa meni sen verran reilusti aikaa että kun tulin vaille kuusi päästämään ukot lepäämään oli ero taas 7krs... Meillä ei ollut mitään ongelmia koko yönä. No, tietty silmät oli ollut pojilla ristissä, ja minua palelti kun en älynnyt ottaa makuupussia mukaan.

Kilpailun viimeinen kahdeksan tuntia

Jatkoimme samalla linjalla, ajoimme yhä n. 1.26 tasoisia aikoja aamupäivästä. Tuollaiset ajat olivat aivan pintakaasulla ajoa ja renkaille ei annettu mitään painetta tuohon aikaan pääsemiseksi. Esimerkiksi itse en jarruttanut pääsuoralle tulomutkaan enkä pääsuoran päässä olevaan mutkaan ollenkaan, löysäsin kaasun hyvissä ajoin ja moottorijarrutin nopeutta pienemmäksi. Näin säästimme jarrujakin niin paljon että kävi ilmi ettei jarrupaloja tarvitse edes vaihtaa. Muutoinkin jarrutehosta käytettiin n. 30%, tuskin täysillä jarruilla ajettaessa olisi jarrupalat riittäneet mitenkään. Ero yhä vain kasvoi ja kasvoi. Mitään ongelmia meillä ei ollut ja kun eroa oli jo välillä 13 krs ja kisaa jäljellä vain muutama tunti päätimme viimein höllätä lopullisesti. Pudotimme aikoja vielä entisestään ja aloimme rullata loppu kisaa maaliin. Kuljettajille annettiin käsky; renkaille ei anneta ollenkaan painetta (laakerien ja ripustusten sekä renkaiden säästämiseksi), jarrutukset minimiin ja kierrokset niin alas kuin kone suostuu, eli käytännössä ajoimme alle 5000rpm kierroksilla vaikka paras teho on 6200rpm ja vetoaluetta jatkuu 7000rpm asti. Kun myös XO näytti luovuttaneen kilpailun ja keskittyi maaliin pääsyyn oli aamupäivä hermostuttava. Jokainen oli kuin muurahaisia housuissaan mutta hetkeksikään ei voinut herpaantua. Laskimme että jos keskeyttäisimme 18minuuttia vaille 12 voittaisimme silti kilpailun. Löysäämisemme takia oli rako kaventunut 10krs tasolle. Puuhailin romuja laatikoihin jne. kun kuulin uskomattoman uutisen, koneesta katosi sylinteri tai sylintereitä! Valehtelette, sanoin, mutta samalla meni automme lähtösuoran pitäen helikopterimaista ääntä. Pupupupupupupupupupu.... Uskomatonta.... 23 tuntia ja 40 minuuttia ajettuamme menee moottorista jotain..... Pikaisen laskutoimituksen jälkeen huomaamme että meidän pitää pystyä ajamaan n. 4minuuttia jolloin voitto on varma... Kuskille yhteys ja pyydämme selvittämään kaikkien mittareiden näyttämät, ovatko ne ok. Ja ovat ne. Sitten tärkein kysymys; "pystytkö ajamaan maaliin??". Siihen tulee vastaus; "pystyn". Ja polte on kova, mutta pian kello lähestyy 12 ja ruutulippumies menee valmiuteen! Sitten lippu nousee, ja HEILUU!!! ENSIMMÄINEN VOITTO ON VARMA!!!! Auto rullaa park fermeeseen! Sitten odottelemaan tarkistetaanko autostamme jotain. Odottelemme ylpeinä mahdollisia tarkistuksia koska tiedämme ettei autosta tulla löytämään mitään, on sitä tarkistettu ennenkin loppukatsastuksissa. Mitään ei kuitenkaan tarkisteta vaan palkintojen jako koittaa tunnin kuluttua!!

Pokaalit kotiin! Kylläpä on helppo hymyillä!

Mites tässä näin pääsi käymään? Voitto ensimmäisestä 24h kisastamme? Syitä oli useita;

- auto toimi kuin enkeli, ainoa vika tuli 20min ennen maalia kun keinuvipu katkesi, kaikki muut korjasivat autoaan, useimmat enemmän tai harvemmat vähemmän

- kuljettajat ajoivat tasaisesti ja riittävän lujaa

- 24h taktiikkamme oli napakymppi, polttoaineenkulutus pystyttiin pitämään niin alhaisena ettei muille jäänyt mitään mahdollisuuksia

Kisa oli siis täydellinen onnistuminen, kaikilla osa-alueilla. Välillä tuntuu että kaikki menee pieleen, nyt tuntui että kaikki onnistui!!!! Kiitos kuljettajillemme, sponsoreillemme ja Jukalle, Terolle ja itselleni onnistuneesta auton valmistelusta kisaan!